Arvoisa kirjailija, hyvä kustantaja! 
Hyvä kirjallisuuden rakastaja!

Me kaikki tiedämme seuraavat asiat, mutta kerrataan. 

Suomalaisella kirjallisuudella tehtiin laboratoriokoe. 

Kirjallisuus tungettiin kymmenen vuotta sitten suoratoistoon. ¹Ruotsalaiseen Bonnier-konserniin kuuluva BookBeat perustettiin 2015. Suomen markkinoille BookBeat tuli toukokuussa 2016, ja se on digitaalisten kirjojen myynnin markkinajohtaja maassamme. Vuonna 2005 Ruotsissa perustettiin Storytel nimellä Bokilur. Suomessa Storytel aloitti toimintansa keväällä 2016. Pörssiyhtiö-Storytel toimii yli 20 maassa ja on Pohjois-Euroopan suurin kirjallisuuden suoratoistopalvelu. 

Musiikki oli tuupattu vastaavaan vehkeeseen parikymmentä vuotta sitten. ²Ruotsalainen musiikin suoratoistopalvelu Spotify tuli kuluttajamarkkinoille vuonna 2008. Suomen kirjamarkkinoille Spotify tuli marraskuussa 2025. Asiaa kommentoivat julkisuudessa muun muassa WSOY:n toimitusjohtaja Timo Julkunen, Kirjailijaliiton puheenjohtaja Ville Hytönen ja kirjailija Pontus Purokuru. 
Musiikille ei käynyt hyvin.³Musiikin suoratoisto on romahduttanut tekijöiden tulot. Edes suuret kuuntelumäärät eivät takaa artisteille oikeasuhtaisia korvauksia. Marraskuussa 2024 Spotify ilmoitti, että se ei maksa korvauksia kappaleista, joita on kuunneltu palvelussa alle tuhat kertaa. Valtaosa sisällöstä ei siis maksa Spotifylle mitään. Spotifysaatio tasapäistää musiikin tarjontaa ja hävittää musiikin kulttuuriset kontekstit. Spotifyn algoritmit vaikuttavat tuhoisalla tavalla myös siihen, millaista musiikkia tehdään. Kirjallisuuden kohdalla odotukset olivat korkealla. ”Palaamme leirinuotiolle”, sanottiin. 

Tiedämme kokeen tuloksen: uuden kirjan talous on rikki.⁴Yli tuhat ammattikirjailijaa allekirjoitti 1.10.2024 julkaistun avoimen kirjeen, joka tarjoaa kattavasti lähteytetyn tietopaketin digitaalisen murroksen negatiivisista vaikutuksista alallamme. Suoratoistobisnes rapauttaa kirjallisuuden kenttää monin tavoin ja monesta suunnasta, eikä yksin Suomessa. Myös Ruotsissa keskustelu käy kuumana. 

Tiedämme, että lukemattomat teokset, niin uudet kuin vanhat, hukkuvat yli miljoonan nimekkeen alelaariin. 

Kirjakuvakkeiden esillepanoa eivät ohjaa kirjalliset arvot vaan raha, konsernikytkökset, massan maku ja hämmästyttävän epätarkka kuluttajaprofilointi. Tämän tiedämme kirja-alan sisäisten keskustelujen ja suoratoistoalustojen käyttökokemusten pohjalta. 

Suoratoistossa ei myydä teoksia vaan aikaa, ja tämä taloudellistuotannollinen rakenne on jo alkanut vaikuttaa siihen, miten kirjoja tehdään.⁵Pitkän muodon paine nousee esiin esimerkiksi Ylen Kulttuuriykkösen keskustelussa ”Kuka käärii rahat kirjamyynnistä?” (19.11.2025). ”Mä olen joskus editointia tehdessäni miettinyt, että periaatteessa äänikirjan logiikalla mun ei pitäisi tehdä näitä [poistoja] mitä kustannustoimittajani ehdottaa, koska mähän vaan menetän rahaa”, toteaa kirjailija Juha Itkonen ja lisää: ”Insentiivi on pielessä.” Mitä pidempää, mitä sarjallisempaa, sen parempi. Kello kun tikittää tiliä. 

Sisimmässämme tiedämme, että kirja on enemmän kuin ääni – ja että äänikirja ei ole kirja, vaan tallenne. Ja vieläpä hyvin toisenlainen tallenne kuin levyllinen musiikkia.

Senkin tiedämme, että ihmiset yhtä kaikki haluavat kuunnella kirjoja. Ja se on helt okej, mekin haluamme! Kunhan vain alustan toimintaperiaatteet ja arkkitehtuuri ovat kunnossa. 

Tämän kaiken voi nimittäin tehdä toisin. Paremmin. 

Mikä on Äänel?

Äänel⁶’Äänel’ on vanha, käytöstä poistunut suomen kielen sana, joka tarkoittaa äänenväriä, äänensävyä, sitä sointia eli saundia, josta välittömästi tunnistamme tuntemamme ihmisen, kun hän puhuu meille puhelimessa tai pimeässä. Tai lukee luureihimme kirjaa. Äänel on kuin sormenjälki, yhtä tunnistettava, yhtä yksilöitävissä oleva. Haluamme palauttaa tämän kauniin ja merkityksellisen sanan kielemme muistiin, käyttöömme. Muitakin syitä on. Tietojemme mukaan vain joissakin suomalais-ugrilaisissa kielissä, kuten suomessa ja virossa, ä:tä käytetään kaksoisvokaalina kirjoitetussa kielessä. Tämän harvinaisen kirjainyhdistelmän toivomme kaikkien kansojen oppivan – ihan siitä ilosta, että tällaistakin kielessä on.
on uuden ajan digikirja-alusta. Sen suunnittelussa on lähdetty liikkeelle yksinkertaisista kysymyksistä: Mikä on kirja. Miten kirja on. Miten kirjan kanssa ollaan. Ja kuka ne kirjat kirjoittaa.

Tämä tarkoittaa muun muassa seuraavia asioita:

Äänelissä kirjailijalle maksetaan uuden tekijänoikeuslain⁷Tekijänoikeuslain muutokset tulivat Suomessa voimaan huhtikuussa 2023. Suoratoistosta saataviin korvauksiin uusi sääntely ei ole vaikuttanut, vaikka kyse on pakottavasta lainsäädännöstä. EU-oikeuteen erikoistunut oikeustieteen tohtori Kukka Kuusela toteaa kirjallisuuden ystäville suuntaamassaan kirjeessä, että kirjailijoiden oikeuksien tehokas suojelu, kuten asianmukaisen ja oikeasuhtaisen korvauksen maksaminen teoksen digitaalisesta hyödyntämisestä, on myös kirjamarkkinoiden elinehto. Kirjoituksessaan Kuusela tarkastelee kirjan hintasääntelyä ja muita kirjan kulttuurista arvoa suojaavia mekanismeja juridisesta näkökulmasta. mukainen reilu korvaus teoksen digitaalisesta hyödyntämisestä.

Äänelissä myydään teoksia, ei minuutteja, sillä kirjallisuuden arvo ei ole mitassa.

Äänel suojelee kirjallisten teosten teosluonnetta.

Lukija omistaa ostamansa digiteokset, nyt ja aina.

Äänel ei tarjoa miljoonan nimekkeen buffetia, vaan kuratoidun valikoiman parasta kirjallisuutta – romaaneja, novellikokoelmia, runoutta, esseistiikkaa, lasten- ja nuortenkirjallisuutta, tietokirjoja, kirjallisuudentutkimusta….. 

Äänelin alusta-arkkitehtuuri palvelee kirjallisuuden rakastajaa. Sieltä löytää, ja sinne on kiva mennä etsimään.

Tavoitteenamme on, että Äänelin katalogi on eksklusiivinen. Tämä tarkoittaa sitä, että teokset, jotka ovat myynnissä Äänelissä, eivät ole kulutettavissa suoratoistopalveluissa.

Tiedämme jo, mitä meille sanotaan: 

”Ei tule toimimaan.”
”Kappalemyynti on marginaalista.”
”Kuluttaja haluaa buffetin.”
”Kuluttaja ratkaisee.”

Me sanomme: 

Palataan asiaan sitten, kun kirjailijoille, kustantajille sekä lukijoille ja kuuntelijoille on tarjolla todellinen vaihtoehto. Vasta silloin väitteet on mahdollista testata.

Helsingissä 15. tammikuuta 2026